Rautio
Tämä artikkeli kertoo lakkautetusta Suomen kunnasta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
| Rautio | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kalajoki | |
 |  |
| vaakuna | sijainti |
| Sijainti | 64°04′30″N, 024°12′20″E |
| Lääni | Oulun lääni |
| Kuntanumero | 688 |
| Hallinnollinen keskus | Rautio |
| Perustettu | |
| – emäpitäjä | Kalajoki |
| Liitetty | 1973 |
| – liitoskunnat | Kalajoki Rautio |
| – syntynyt kunta | Kalajoki |
| Pinta-ala | km² [1] (1.1.1972) |
| – maa | 190,5 km² |
| Väkiluku | 1 348 (31.12.1972) |
| – väestötiheys | 7,90 as./km² |
| Infobox OK | |
Rautio on Pohjois-Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Kunta liitettiin Kalajokeen vuonna 1973. Rautio valittiin Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi 2004 sekä Suomen Vuoden kyläksi 2022[2]. Rautiosta on löydetty muun muassa kivikautista asutusta. Raution läpi kulkee Vääräjoki, joka on Kalajoen sivuhaara.
Raution naapurikunnat olivat Alavieska, Kalajoki, Himanka, Kannus, Lohtaja, Sievi ja Ylivieska.
Historiaa
Raution alueelta on löydetty Keski-Pohjanmaalla harvinainen kampakeramiikan aikainen Kivimaan asuinpaikka. Pysyvä asutus syntyi seudulle keskiajalla.[3]
Rautio kuului hallinnollisesti ja kirkollisesti 1500-luvun alkupuolella syntyneeseen Kalajoen suurpitäjään ja vuodesta 1645 lähtien sen kappeliksi tulleeseen Evijärveen eli nykyiseen Sieviin. Jo 1740-luvulla rautiolaiset tavoittelivat kappeliseurakunnan asemaa, mutta heidän yrityksensä raukesi. Vuonna 1796 Rautiosta muodostettiin 34 talollisen anomuksesta saarnahuonekunta, jossa Kalajoen pitäjänapulainen huolehti jumalanpalveluksista, kunnes vuonna 1803 saatiin oma saarnaaja. Vuonna 1826 Rautiosta tehtiin Kalajoen kappeliseurakunta ja samalla siihen liitettiin Kärkisenkylä. Rautio määrättiin erotettavaksi itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1912, mutta ero Kalajoesta toteutui vasta vuonna 1921.[3]
Raution kunnan kehitystä haittasi sen jatkuvasti pienenä pysynyt asukasluku. Rautio teki laajaa yhteistyötä naapurikuntiensa Kalajoen ja Alavieskan kanssa.[3]
Liikenne
Raution kunnan sisäinen tieverkko oli harva. Seudun tärkein maaliikenneväylä on Vääräjokea seuraava seututie 774. Lähimpään kaupunkiin, Ylivieskaan, oli Raution kirkonkylästä linnuntietä 16 kilometriä, mutta maanteitse 26 kilometriä. Seinäjoki–Oulu-rata ohitti Raution kaakkoisrajan vain parin kilometrin päässä Sievin puolella.[3]
Kylät
- Alapäänkylä
- Kärkisenkylä
- Rautionkylä
- Typpönkylä
- Ylipäänkylä
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Raution väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
| Raution väestönkehitys 1880–1970 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Asukkaita | |||
| 1880 | 1 157 | |||
| 1890 | 1 282 | |||
| 1900 | 1 370 | |||
| 1910 | 1 408 | |||
| 1920 | 1 479 | |||
| 1930 | 1 644 | |||
| 1940 | 1 591 | |||
| 1950 | 1 793 | |||
| 1960 | 1 658 | |||
| 1970 | 1 423 | |||
| Lähde: Tilastokeskus.[4] | ||||
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Rautiossa oli yksi taajama: kirkonkylä (434 asukasta). Vuonna 1960 kirkonkylässä oli 420 asukasta. Vuoden 1960 rajauksessa taajamia olivat myös 205 asukkaan Alapää ja 211 asukkaan Kärkiskylä, jotka eivät olleet enää taajamia vuonna 1970.[5]
Kuuluisia rautiolaisia
- Arto Haveri, professori, dekaani
- Pekka Niska, nosturiyritys Pekkaniska Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja
- Heikki Niskakangas, professori (Helsingin kauppakorkeakoulu)
- Keijo Nivala, TkT, KPAMK:n vararehtori, yksikönjohtaja
- Jaakko Okkonen, DI, Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja
- Helena Petäistö[6], kirjeenvaihtaja
- Pauli Poranen, näyttelijä
- Elias Simojoki, pappi, kansanedustaja, heimoaktivisti
- Milko Tokola, painonnostaja
- Leonard Typpö, runoilija, kansanedustaja ja maallikkosaarnaaja
- Janne Tähkä, salibandyn pelaaja
- Esa Väliverronen, professori
Tapahtumia
Rautio-viikko alkaa yleensä heinäkuun ensimmäisinä päivinä. Viikolla on vuosittain vaihtuva teema, joka liittyy Raution historiaan, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen.
Lähteet
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 36) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Tiedote Suomen Kylät. Arkistoitu 17.7.2022. Viitattu 17.7.2022.
- ↑ a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 403–405. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
- ↑ Pariisin-kirjeenvaihtaja Helena Petäistö: ”Olen joko vanhapiika tai poikamiestyttö” iltasanomat.fi. 17.1.2016. Arkistoitu 19.3.2016. Viitattu 19.9.2016.
Kirjallisuutta
- Aunola, Aarre: Rautio. Raution kyläyhdistys, 1999. 880 sivua. ISBN 952-91-1208-4.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||
