Veijo Rönkkönen

Veijo Rönkkönen
Henkilötiedot
Syntynyt25.2.1944
Parikkala
Kuollut23.3.2010
Parikkala
Ammatti paperimies
Taiteilija
Ala kuvanveisto
Taidesuuntaus ITE
Kuuluisimpia töitä Parikkalan patsaspuisto
Palkinnot

Suomi-palkinto 2007

[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK
Parikkalan patsaspuiston patsaita.
Taiteilijan puutarha patsaspuistossa.
Taiteen reunoilla

Suuntaukset

Art brut | Fantastinen realismi | Graffiti | ITE-taide | Kansantaide | Naivismi | Outsider-taide | Primitivismi | Visionaarinen taide

Tekijöitä Suomesta

Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa

Veijo Rönkkönen (25. helmikuuta 1944 Parikkala23. maaliskuuta 2010 Parikkala) oli suomalainen kansantaiteilija, ITE-taiteilija, joka sai Suomi-palkinnon vuonna 2007. Hän perusti veistoksilleen puutarhaansa puiston, josta kehittyi nähtävyys Parikkalan patsaspuisto. Hänen kuolemansa jälkeen puiston on ottanut vastuulleen hoitokunta, ja se on saanut eri tahoilta ulkopuolista rahoitusta.[1]

Henkilöhistoria

Rönkkönen syntyi Parikkalan Koitsanlahdella vajaan kilometrin päässä nykyisestä valtakunnan rajasta, nelilapsisen perheen nuorimpana. Sisarusten muutettua kotoa hän jäi asumaan vanhempiensa luokse. Kuusitoistavuotiaana Veijo Rönkkönen meni töihin Simpeleen paperitehtaan kartonkikoneen prässipojaksi. Ensimmäisestä tilistä hän osti kymmenen omenapuun taimea ja perusti kotipihalleen puutarhan, josta tuli myöhemmin merkittävä osa hänen luomaansa taideympäristöä.

Rönkkönen kuntoili ahkerasti, pyöräilyn ja lentopalloilun voitti taiteilijan mielilajina viimeisinä vuosina uinti. Rönkkönen menehtyi sairauskohtaukseen 66-vuotiaana kotonaan Parikkalassa.

Taide

Rönkkösen suosima taiteenlaji oli maalatut betoniveistokset ja yleisin aihe voimistelevat ihmishahmot. Betoniin on joissain patsaissa yhdistetty esineitä koristeeksi, esimerkiksi ihmishahmoilla voi olla suussaan tekohampaat ja lasipaloista tai maalatuista kivistä on sommiteltu tukkaa tai koruja. Tietämän mukaan ensimmäiset Rönkkösen käyttämät tekohampaat lahjoitti hänen sisarensa.

Rönkkönen muotoili myös puistoaan esimerkiksi perustamalla betonilaatoista polkuja ja maalaamalla talonsa seinät eri värein.

Palkinnot

Opetusministeriö myönsi Veijo Rönkköselle Suomi-palkinnon syksyllä 2007. Mietittyään asiaa hetken taiteilija päätti olla menemättä noutamaan palkintoa henkilökohtaisesti. Sen vastaanotti hänen puolestaan valokuvaaja Veli Granö.

Patsaspuisto oli vuoden 2008 kotimainen matkailukohde (Matkailutoimittajien Kilta).[2]

Lähteet

  • Granö, Veli 2007. Veijo Rönkkösen todellinen elämä. The real life of Veijo Rönkkönen. Maahenki, Helsinki. 167 s. ISBN 978-952-5652-11-6
  • Kivirinta, Marja-Terttu 2007. Rönkkönen toivottaa muille hyvyyttä ja iloa, Helsingin Sanomat, 22.12.2007, s. C1

Viitteet

  1. Parikkalan patsaspuisto herää henkiin 3.5.2011. Yle.fi. Viitattu 23.5.2011.
  2. Matkailutoimittajien Killan palkinnot Matkailutoimittajien Kilta. Viitattu 28.1.2014.

Aiheesta muualla

  • Pajari-Kosonen, Leena 2008. Veijo Rönkkönen – alansa huippu. Parikkalan-Rautjärven Sanomien kesälehti Kesäsanomat. Kesäkuu 2008, s. 3.
  • Gräno, Veli 2010. Taiteilija Veijo Rönkkönen (muistokirjoitus). Helsingin Sanomat, 30.4.2010, s. C6. Artikkelin verkkoversio
  • Mestari on poissa – veistospuisto jäi, Umami 18.7.2010
  • Granö, Veli: Joys and Tribulations Immortalised in Concrete
  • Zharkov M.V.: Mystery Forest (kirjoittajan valokuvablogi) Northern Europe Museums. 2017. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi, venäjäksi)
  • Parikkalan Patsaspuisto -verkkosivut
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Suomi (KANTO)