Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö

Luonnonsuojelu
  • Ramsarin kosteikkosopimus 1971
  • Euroopan talousyhteisö 1979–1992
  • Euroopan yhteisö 1992–
    • lintudirektiivin I liite
    • luontodirektiivin II, III, IV ja IV (a) liite
  • Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö
    • erämaalaki
    • koskiensuojelulaki
    • luonnonsuojelulaki
    • lehtojensuojeluasetus
  • Suomen luonnonsuojeluohjelmat

Teemasivu

n • k • m

Suomen luonnonsuojelulainsäädäntö koostuu useista laeista. Normiperusteena on 1995 alkaen ollut myös Euroopan talousyhteisön neuvoston, Euroopan yhteisön neuvoston ja Euroopan unionin neuvoston direktiivit eli sitovat lainsäädäntöohjeet, joiden sisältö on vietävä kohtuullisessa ajassa kansainväliseen lainsäädäntöön.

Suomen luonnonsuojelulain ja erämaalain perusteella on noin yhdeksän prosenttia Suomen pinta-alasta suojeltua. Valtioneuvosto on hyväksynyt seitsemän luonnonsuojeluohjelmaa.

Suomen luonnonsuojelulaki

Suomen luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelulaki määrittää luonnonsuojelualueiksi kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.

Suomen erämaalaki

Pääartikkeli: Suomen erämaalaki

Tarkoitus

Lain tarkoituksena on perustaa erämaa-alueita alueiden erämaaluonteen säilyttämiseksi, saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseksi. Laki kohdistuu 12 Lapissa rajattuun erämaa-alueeseen.

Euroopan unionin voimassa olevat direktiivit

Luonnonsuojelulain 3 §:ssä todetaan Suomessa toimeenpantavaksi Euroopan yhteisön Euroopan talousyhteisön neuvoston luontodirektiivin ja lintudirektiivin.

Kansainväliset sopimukset

Luonnonsuojelulain 4 §:ssä, että Suomessa toimeenpantavaksi Euroopan unionin noudattamien direktiivien lisäksi myös Suomen solmimat kansainväliset sopimukset, joista osa on solmittu ennen Suomen liittymistä 1. tammikuuta 1995 Euroopan unionin jäseneksi ja jotka on solmittu Euroopan talousyhteisöstä ja sen seuraajasta Euroopan yhteisöstä riippumatta.