Riitta Uosukainen

Riitta Uosukainen
Riitta Uosukainen heinäkuussa 2013.
Riitta Uosukainen heinäkuussa 2013.
Eduskunnan puhemies
7.2.1994–23.3.1995
21.4.1995–23.3.1999
20.4.1999–18.3.2003
Edeltäjä Ilkka Suominen
Paavo Lipponen (I)
Jukka Mikkola
Seuraaja Paavo Lipponen
Anneli Jäätteenmäki
Suomen opetusministeri
Ahon hallitus
26.4.1991–10.2.1994
Edeltäjä Ole Norrback
Seuraaja Olli-Pekka Heinonen
Kansanedustaja
26.3.1983–18.3.2003
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Kymen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt18. kesäkuuta 1942 (ikä 81)
Jääski
Arvonimifilosofian kunniatohtori (1997)
kauppatieteiden kunniatohtori (1999)
valtioneuvos (2004)
Puoliso Toivo Uosukainen
Tiedot
Puolue Kokoomus
Koulutus filosofian lisensiaatti (1970)
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Riitta Maria Uosukainen (o.s. Vainikka, s. 18. kesäkuuta 1942 Jääski) on suomalainen kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja (1983–2003), opetusministeri 1991–1994 ja eduskunnan puhemies lähes yhtäjaksoisesti 1994–2003. Vuoden 2000 presidentinvaalissa Uosukainen oli kokoomuksen asettama presidenttiehdokas ja sai kolmanneksi eniten ääniä. Uosukainen jätti eduskunnan ja politiikan vuoden 2003 vaaleissa. Vuonna 2004 tasavallan presidentti myönsi hänelle valtioneuvoksen arvonimen.

Elämäkerta

Riitta Maria Uosukainen (o.s. Vainikka) syntyi Jääsken Pelkolan kylän Ensossa. Hän on esiintynyt usein Jääsken kansallispukuun pukeutuneena. Uosukaisen vanhemmat ovat sähköasentaja Reino Vainikka ja rouva Aune Ruohonen. Uosukainen oli naimisissa everstiluutnantti Toivo Verneri Uosukaisen kanssa vuodesta 1968. Toivo Uosukainen kuoli 28. joulukuuta 2021.[1] Heillä on yksi lapsi, vuonna 1974 syntynyt Antti.[2]

Uosukainen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1961. Sen jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, jossa hänen aineyhdistelmäänsä kuuluivat suomen kieli, kotimainen kirjallisuus, kansanrunous, kansatiede, kasvatustiede ja käytännöllinen filosofia.[3] Humanististen tieteiden kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1964, filosofian kandidaatiksi vuonna 1969 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1970. Hänen kotimaisen kirjallisuuden alaan kuuluvat pro gradu- ja lisensiaatintutkielmansa käsittelivät Minna Canthia vuosisadan lopun naisen kuvaajana.[3][4] Opintoaikanaan hän toimi myös muun muassa kustannusosakeyhtiö Tammessa kustannusvirkailijana.[3]

Uosukainen toimi Imatrankosken lukion suomen kielen lehtorina vuosina 1969–1983. Hän toimi myös Joensuun korkeakoulun suomen kielen didaktiikan väliaikaisena lehtorina vuosina 1976–1977 ja Kymen läänin äidinkielen lääninkouluttajana vuosina 1976–1983.[2]

Poliittinen ura

Riitta Uosukainen valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 1983 vaaleissa. Sen jälkeen hänet valittiin uudelleen kansanedustajaksi vaaleissa 1987, 1991, 1995 ja 1999. Hän edusti Kymen vaalipiiriä. Vuosien 1995 ja 1999 vaaleissa hän keräsi eniten henkilökohtaisia ääniä vaalipiirissään. Eduskunnassa hän oli jäsenenä suuressa valiokunnassa, sivistysvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa.

Uosukainen toimi opetusministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1991–1994. Hänen aikanaan vuonna 1992 opetusministeriö ehdotti lukukausimaksuja käyttöönotettavaksi yliopistoissa, lukioissa ja ammattikouluissa.[5] Hän luopui tehtävästä vuonna 1994, kun hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi. Tässä tehtävässä hän oli Suomen historian ensimmäinen nainen. Hänet valittiin puhemieheksi myös vaalien 1995 ja 1999 jälkeen.

Eduskunnan lisäksi Uosukainen toimi Imatran kaupunginvaltuustossa vuosina 1977–1992 ja oli vuosina 1981–1986 sen varapuheenjohtaja.

Presidentin valitsijamies Uosukainen oli presidentinvaaleissa 1982 ja 1988. Hän oli ehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaaleissa, jossa hän sai ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi eniten ääniä eikä siten päässyt toiselle kierrokselle.

Kunnianosoitukset

Yhdysvaltalainen Suomi College promovoi Uosukaisen vuonna 1997 filosofian kunniatohtoriksi ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu promovoi hänet vuonna 1999 kauppatieteiden kunniatohtoriksi. Suomen puheopettajien liitto nimesi Uosukaisen Vuoden puhujaksi vuonna 1985.[6][7] Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Uosukaiselle vuonna 2004 valtioneuvoksen arvonimen.[2] Uosukainen on ensimmäinen valtioneuvoksen arvonimen saanut nainen ja järjestyksessä kahdeksas arvonimen saaja Suomen itsenäisyyden aikana. Harri Holkerin kuoltua vuonna 2011 Uosukainen oli ainoa elossa oleva valtioneuvos, kunnes Matti Vanhaselle myönnettiin valtioneuvoksen arvonimi vuonna 2024.

Riitta Uosukainen sai Suomalaisuuden liiton kunniajäsenyyden vuonna 2006.[8]

Uosukaiselle myönnettiin kunniarestonomin arvonimi vuonna 1994. Tapaseura valitsi Uosukaisen Vuoden käyttäytyjäksi vuonna 2002. Mauri Sariola -seura ry. myönsi Riitta Uosukaiselle Helsingin kirjamessuilla 28. lokakuuta 2012 Vuoden Susikoski -arvonimen koskien vuotta 2013.

Kunniamerkit

Julkaisut

  • Liehuva liekinvarsi. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20639-3.
  • Nuijanisku pöytään: Hajamietteitä intohimosta, vallasta ja sivistyksestä. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19093-8.
  • Yhdessä: Intohimosuhteesta hoivasuhteeksi. Helsinki: Tammi, 2020. ISBN 978-952-04-1224-1.

Lähteet

  1. ↑ Niko Karvanen: Uutisvuoksi: Ex-puhemiehen puoliso Toivo Uosukainen on kuollut Ilta-Sanomat. 3.1.2022. Viitattu 3.1.2022.
  2. ↑ a b c Riitta Uosukainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 3.6.2015.
  3. ↑ a b c Muurinen, Heta: Lumoprofessoreja ja laaja-alaisia opintoja 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 3.6.2015.
  4. ↑ Matilainen, Pekka: Minna Canth raivasi tien Yliopisto-lehti. 8/97. Arkistoitu 16.4.2016. Viitattu 3.6.2015.
  5. ↑ Ilkka Tiensuu: Kulmahuone: Kuinka Suomi vältti lukukausimaksut? arkisto.aviisi.fi. Viitattu 13.9.2017.
  6. ↑ http://seura.fi/viihde/elavat-legendat/riitta-uosukainen-ministeriaika-oli-hirvittavaa/
  7. ↑ Riitta Uosukainen eduskunta.fi. Arkistoitu 12.2.2012.
  8. ↑ Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8.
  9. ↑ Myönnetyt kunniamerkit Vapaudenristin ritarikunta. Arkistoitu 8.12.2015.
  10. ↑ a b Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 4.8.2023. (viroksi)
  11. ↑ Riitta Uosukainen - 375 Humanistia 375humanistia.helsinki.fi. Viitattu 12.4.2020.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Riitta Uosukainen.
  • Riitta Uosukainen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  • Riitta Uosukainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Riitta Uosukainen 375 humanistia -sivustolla 20.4.2015. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
  • Aura Korppi-Tommola: Uosukainen, Riitta (1942–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007(päivitetty 3.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Yle Areena: Itse asiassa kuultuna: Riitta Uosukainen
Edeltäjä:
Raimo Ilaskivi 		Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas
2000 		Seuraaja:
Sauli Niinistö
Edeltäjä:
Ilkka Suominen
Paavo Lipponen
Jukka Mikkola 		Eduskunnan puhemies
1994–1995
1995–1999
1999–2003 		Seuraaja:
Paavo Lipponen
Jukka Mikkola
Anneli Jäätteenmäki
Edeltäjä:
Ole Norrback 		Suomen opetusministeri
1991−1994 		Seuraaja:
Olli-Pekka Heinonen
  • n
  • k
  • m
Suomen vuoden 2000 presidentinvaalien ehdokkaat
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1983–1987
Eduskuntaryhmä
(44)
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1987–1991
Eduskuntaryhmä
(53)
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1991–1995
Eduskuntaryhmä
(40)
  1. ↑ a b Mauri Miettinen siirtyi Kymen läänin maaherraksi huhtikuussa 1993. Tilalle nousi Timo Ihamäki.
  2. ↑ Riitta Kauppinen liittyi Kokoomuksen eduskuntaryhmään Keskustan eduskuntaryhmästä kesäkuussa 1994.
  3. ↑ Jouni J. Särkijärvi siirtyi ympäristöministeriön asunto- ja rakentamisosaston ylijohtajaksi heinäkuussa 1993. Tilalle nousi Pekka Kivelä.
  4. ↑ a b Ilkka Suominen siirtyi Alkon pääjohtajaksi 1994. Tilalle nousi Kirsi Piha.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1995–1999
Eduskuntaryhmä
(39)
  1. ↑ a b Pertti Salolainen valittiin 1996 Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Tilalle nousi Pirjo-Riitta Antvuori.
  2. ↑ a b Kari Häkämies valittiin Kuopion kaupunginjohtajaksi 1998. Tilalle nousi Heikki Järvenpää.
  3. ↑ a b Kirsi Piha valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi 1996. Tilalle nousi Seppo Kanerva.
  4. ↑ a b Iiro Viinanen valittiin Pohjolan pääjohtajaksi 1996. Tilalle nousi Jari Koskinen.
  5. ↑ a b Anssi Rauramo valittiin Helsingin liikuntajohtajaksi 1998. Tilalle nousi Sirkka Lekman.
  6. ↑ a b Tuula Linnainmaa jätti paikkansa kansanedustajana 1997. Tilalle nousi Jouni Sjöblom.
  7. ↑ a b Väinö Saario menehtyi vaalikaudella toukokuussa 1996. Tilalle nousi Outi Siimes.
  • n
  • k
  • m
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat 1999–2003
Eduskuntaryhmä
(46)
  1. ↑ a b Olli-Pekka Heinonen siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Anne Holmlund.
  2. ↑ Seppo Kanerva erosi kokoomuksesta ja liittyi Keskustan eduskuntaryhmään joulukuussa 2002.
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Norja
  • Saksa
  • Suomi (KANTO)
  • Yhdysvallat
Henkilöt
  • Elonet
  • Kansallisbiografia
  • Biografiskt Lexikon
  • Eduskunta
  • Valtioneuvosto
  • Uppslagsverket Finland
  • Biografiasampo
Muut
  • IdRef