Parion

Parion
Πάριον
Sijainti

Parion
Koordinaatit 40°25′13″N, 27°4′8″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Kemer, Çanakkale
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 709 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Alue Myysia
Aiheesta muualla

Parion Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Parion (m.kreik. Πάριον, lat. Parium) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Myysiassa Vähän-Aasian luoteisosassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi lähellä nykyistä Çanakkalen maakunnan Kemerin kylää.[4][5][6]

Maantiede

Parion sijaitsi Hellespontoksen rannalla. Sen kuvataan eri antiikin lähteissä sijainneen joko Myysiassa, Fryygiassa, Troaksessa, Propontiissa tai vain Hellespontoksella.[1] Samalla rannikolla Parionin länsipuolella sijaitsi Lampsakos ja itään Priapos.[2][3] Seutu tunnettiin nimellä Adrasteia, mikä oli peräisin siellä aiemmin olleesta Adrasteian kaupungista.[3][7] Se oli sijainnut sisämaassa Parionista itäkaakkoon.[6]

Parionin kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnetiin nimellä Pariane (Παριανή). Se oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Parionin länsipuoli oli alun perin Paisoksen ja myöhemmin Lampsakoksen aluetta, ja itäpuoli Priapoksen aluetta.[1]

Parionin lyömä hemidrakhma, n. 400 eaa. Kuvituksessa härkä.

Historia

Parion perustettiin arkaaisella kaudella noin vuonna 709 eaa.[1][4] Sen emäkaupungista on antiikin lähteissä ristiriitaisia tietoja.[1] Strabonin mukaan Parion olisi ollut Miletoksesta, Erythraista ja Paroksesta tulleiden asuttajien perustama siirtokunta,[3][7] kun taas Pausanias kutsuu sitä pelkästään Erythrain siirtokunnaksi.[3][8] Joskus emäkaupunkien joukossa mainitaan myös Thasos, joka itse oli Paroksen siirtokunta.[1] Parionin sanottiin saaneen nimensä siirtokuntalaisten johtajasta, Iasonin pojasta Parioksesta.[2][3][9] Nykyisin katsotaan, että kaupunki olisi saanut nimensä Paroksesta, joka olisi näin ollut tärkein emäkaupunki.[1] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Parianos (Παριανός).[1][3]

Plinius vanhempi sanoo virheellisesti, että Homeros olisi käyttänyt Parionista nimeä ”Adrasteia”.[3][10] Sen sijaan Adrasteia oli aiemmin olemassa ollut kaupunki, joka sijaitsi myöhempien Parionin ja Priapoksen välissä. Adrasteian tuhoutumisen jälkeen sen rakennuskiviä käytettiin uudelleen Parionissa.[3]

Parionin Aleksanteri Suuren nimissä lyöttämä tetradrakhma, n. 280–275 eaa. Kuvituksessa Herakleen pää; toisella puolella valtaistuimella istuva Zeus.

Parionilla oli suurempi ja parempi satama kuin Priapoksella, ja niin se menestyi ajan kuluessa yhä paremmin Priapoksen taantuessa.[3] Parion tuli Persian valtaan noin vuonna 546 eaa.[4] Tämän jälkeen kaupunki oli tyrannia, ja vuonna 514/513 eaa. sen tyranniksi mainitaan Herofantos. Parion otti osaa Joonian kapinaan ja pelastui vain sattumalta siltä, että Daurises olisi vallannut sen vuonna 497 eaa.[1][11]

Klassisella kaudella oletettavasti noin vuodesta 478/477 eaa. Parion kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja esiintyy liiton verotusluetteloissa useita kertoja vuosina 454/453–418/417 eaa. 400-luvun eaa. loppupuolen peloponnesolaissodassa Parion oli Ateenan puolella. Kaupunki löi omaa elektrum- ja hopearahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1]

Parion vaikuttaa olleen Ateenan puolella edelleen vuosien 395–387 eaa. Korintin sodassa. Vuoden 387/386 eaa. Antalkidaan rauhassa kaupunki tuli jälleen Persian valtaan. Abydoksen tyranni Ifiades valtasi Parionin vuonna 360 eaa.[1] Pergamonin noustua Parion tuli osaksi attalidien valtakuntaa. Parion tuli Rooman valtaan vuonna 133 eaa.[2] Keisari Augustuksen aikana Parionista tehtiin roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta[3] nimellä Colonia Pariana Julia Augusta,[2] myöhemmin Colonia Gemella Julia Hadriana Pariana/Parium,[4] mikä käy ilmi piirtokirjoituksista ja kaupungin lyömistä rahoista.[3]

Strabon ja Plinius mainitsevat kuriositeettina, että Parionissa oli Ofiogeneis-niminen suku, jonka jäsenet kykenivät parantamaan käärmeen puremia pelkästään koskettamalla purtua ihmistä.[3] Parionista oli kotoisin filosofi Peregrinos Proteus.[12]

Rakennukset ja löydökset

Parionin paikalta on tehty joitakin löytöjä antiikin aikaisista rakennuksista. Kaupunki on ollut ympäröity muurein, ja niitä on ollut jäljellä vielä 1800-luvulla.[1][3] Löytöihin lukeutuu myös muun muassa akveduktin jäänteet sekä vesisäiliöitä.[3] Parionilla oli akropolis eli linnavuori, josta on löydetty marmorisia rakennuskiviä ja stelejä.[1]

Parionissa oli suurikokoinen Apollon Aktaiokselle omistettu alttari, joka oli tehty Adrasteian Apollon Aktaioksen ja Artemiin oraakkelipyhäkön marmorikivistä. Pyhäkkö purettiin 300-luvulla eaa., ja sen kivet uudelleenkäytettiin alttariin, jonka suunnitteli Hermokreon. Alttari kuvataan antiikin lähteissä huomattavaksi sekä kokonsa että kauneutensa puolesta.[1][2][3] Praksiteles teki kaupunkiin Eroksen patsaan.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”756. Parion”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. ↑ a b c d e f g Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PARION (Kemer) Misia, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Smith, William: ”Parium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Parium/Col. Gemella Iulia *Hadriana Pleiades. Viitattu 1.11.2022.
  5. ↑ Parium (Mysia) 76 Kemer - Πάριον ToposText. Viitattu 1.11.2022.
  6. ↑ a b ”52 A4 Parium/Col. Gemella Iulia *Hadriana”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  7. ↑ a b Strabon: Geografika XIII s. 588.
  8. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 9.27.1.
  9. ↑ Eustathios: Kommentaari Odysseiaan (Ad Hom. Od.) 5.125, Kommentaari Dionysios Periegeteehen (Ad Dionysium periegetem) 517; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Πάριον.
  10. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.40.
  11. ↑ Herodotos: Historiateos 5.117.
  12. ↑ Smith, William: ”Peregrinus Proteus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parion Wikimedia Commonsissa