Nicholas Pettas

Nicholas Pettas

Henkilötiedot
Syntynyt	23. tammikuuta 1973 (ikä 51) Mykonos, Kreikka
Kansalaisuus	Tanska
Potkunyrkkeilijä
Lempinimi	The Blue-Eyed Samurai
Aktiivisena	1998–2008
Pituus	180 cm
Paino	105,5 kg
Kätisyys	oikea
Seura(t)	Team Spirit AE
Tilastot
Ottelut	19
Voitot	9
– tyrmäyksellä	8
– päätöksellä	1
Tappiot	10
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nicholas Pettas
Henkilötiedot
Syntynyt	23. tammikuuta 1973 (ikä 51) Mykonos, Kreikka
Kansalaisuus	Tanska
Kyokushin-ottelija
Lempinimi	The Blue-Eyed Samurai
Aktiivisena	1994–2000
Pituus	180 cm
Paino	98 kg
Painoluokka	Raskassarja
Kätisyys	oikea
Vyöarvo	3. dan
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa: Tanska
Miesten kyokushin-karate
MM-kilpailut
Pronssia	Osaka 1997	+90 kg
EM-kilpailut
Kultaa	Bukarest 1995	+80 kg
Japanin mestaruuskilpailut
Pronssia	Osaka 1994	+80 kg

Nicholas Pettas (s. 23. tammikuuta 1973 Mykonos, Kreikka) on tanskalainen crossfit ohjaaja, näyttelijä ja entinen karateka, sekä potkunyrkkeilijä. Hän saavutti muun muassa Kyokushin-karatessa Euroopan mestaruuden ja sijoittui parhaimmillaan World Openissa viidenneksi. Potkunyrkkeilyssä Pettas saavutti K–1 Japanin mestaruuden 2001.

Alkuvuodet

Pettas syntyi Kreikassa, mutta isänsä kuoltua hän muutti kolmevuotiaana äitinsä kotimaahan Tanskaan. 14-vuotiaana Pettas alkoi harrastamaan Kyokushin karatea jouduttuaan katutappeluun. Pettasin täytettyä 18, hän jätti koulun säästääkseen rahaa Japaniin matkustamista varten. Pettas halusi oppia Kyokushinia sen perustajalta Mas Oyamalta. Hän sai luvan liittyä uchi-deshi ohjelmaan, jossa hänen oli määrä harjoitella tuhat päivää. Pettas suoritti harjoittelun täytettyään 21 vuotta juuri ennen kuin Oyama kuoli.^[1] Hänestä tuli samalla toinen ulkomaalainen, joka on suorittanut uchi-deshin.

Karaten kilpaura

Pettas saavutti ensimmäisen kerran menestystä 1994 Japanin painoluokallisissa mestaruuskilpailuissa. Hän voitti pronssia raskaassasarjassa Norichika Tsukamotoa vastaan.^[2] Pettas kertoi turnauksen jälkeen hävittyään ratkaisevan ottelun välierissä kehittäneen henkistä puoltaan, kun hänen aiempi taktiikka oli voittaa kaikki ottelut tyrmäyksellä. Tappio välierissä vaikutti hänen mieleensä japanilaistuomarien ollessa Pettasin mukaan puolueellisia.^[1]

Seuraavana vuonna 1995 Pettas saavutti Euroopan raskaansarjan mestaruuden. Hän voitti loppuottelussa Assen Assenovin, joka Pettaksen mukaan luovutti loppuottelun nähtyään kuinka hän oli tyrmännyt neljä edellistä vastustajaansa.^[1] Samana vuonna Pettas osallistui ensimmäisen kerran kolmipäiväiseen World Open -turnaukseen, jossa hän sijoittui viidenneksi.^[3] Pettas hävisi viimeisen ottelunsa Francisco Filholle. Kaksi vuotta myöhemmin Pettas osallistui ensimmäisiin painoluokallisiin MM-kilpailuihin, jossa hän saavutti pronssia.

Pettas osallistui toistamiseen World Openiin Tokiossa 1999, jossa hän sijoittui jälleen viidenneksi.^[3] Pettas kertoi oppineensa turnauksen aikana hyväksi tavaksi pitää varasuunnitelmia. Hän oli valmistatunut ottelemaan viimeisenä päivänä Yoshihiro Tamuraa vastaan, joka kuitenkin hävisi Alexander Pichkunoville. Pettasilla ei ollut varsinaista suunnitelmaa ja joutui tyrmätyksin yrittäessään alapotkua, johon Pichunov vastasi päähän potkulla.^[1]

Vuonna 2000 Pettas saavutti vielä Shin Karate maailmanmestaruuden.

Potkunyrkkeily

Pettas siirtyi ottelemaan karaten lisäksi myös potkunyrkkeilyyn. Hänet pyydettiin Japanissa Maurice Smithin pitämälle leirille harjoittelemaan potkunyrkkeilyä yhdessä Francisco Filhon, Glaube Feitosan ja Garry O’Neillin kanssa.^[1]

Pettas otteli ensi kerran 1998 K-1 Dream '98 -tapahtumassa, jossa hän kohtasi Stefan Lekon. Pettas hävisi avausottelunsa tyrmäyksellä toisessa erässä.^[4] Hän palasi potkunyrkkeilyn pariin lopetettuaan aktiivisen kilpailemisen karatessa 2000, jotta hän kehittyisi K–1 ottelijana.^[1] Pettas matkasi yhdysvaltoihin harjoittelemaan thainyrkkeilyä.^[1] Hän osallistui K-1 World Grand Prix'hin heinäkuussa 2000. Pettas voitti avauskierroksella Ricky Nickolsonin alapotkulla, joka merkittiin tyrmäysvoitoksi. Toisella kierroksella Pettas kärsi tappion Jérôme Le Bannerille tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.^[5] Hän otteli turnauksen jälkeen kaksi yksittäistä ottelua. Ensimmäinen näistä päättyi tappioon tuomariäänin Michael McDonaldia vastaan ja toinen tyrmäysvoittoon Peter Vargaa vastaan.

K–1 mestaruus

Pettas osallistui 2001 K-1 Andy Memorial Grand Prix turnaukseen, joka oli järjestetty kunnianosoituksena vuotta aiemmin kuolleelle Andy Hugille. Hän voitti avauskierroksella Yusuke Fujimoton tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Toisella kierroksella Pettas voitti Nobu Hayashin samaisella tuloksella, kuin edellisen kamppailunsa. Molemmat voitot tulivat alapotkulla. Loppuottelussa Pettas kohtasi kaksinkertaisen Japanin K-1 mestarin Musashin. Pettas voitti mestaruuden tuomariäänin.^[6]

Japanin K–1 turnauksen jälkeen Pettas osallistui K–1 World GP -turnaukseen joulukuussa 2001. Hän hävisi Alexey Ignashoville toisessa erässä tyrmäyksellä, jonka myötä Pettasin turnaus päättyi ensimmäisellä kierroksella.

Turnauksen jälkeen Pettas otteli yksittäisi kamppailuja, joista ensimmäinen oli Peter Aertsia vastaan huhtikuussa 2002. Hän hävisi kamppailun ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä. Saman vuoden kesäkuussa Pettas kohtasi Sergei Gurin. Kamppailu päättyi Pettasin tappioon teknisellä tyrmäyksellä hänen sääriluun mennessä poikki Gurin torjuttua Pettasin alapotkun.

Paluu loukkaantumisen jälkeen

Pettas palasi takaisin potkunyrkkeilyn pariin noin kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen. Hän kohtasi Hollannissa Gökhan Sakin, jonka Pettas voitti toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä Sakin kulmamiehen heittäessä pyyhkeen kehään.

2006 Pettas otteli kolmesti ja kohtasi elokuussa Australiassa Eric Nosan, jonka Pettas voitti tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Hän palasi takaisin Japaniin, jossa Pettis voitti syyskuussa käydyn ottelun Takeshi Ondaa vastaan teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa. Pettasin vuosi 2006 päättyi joulukuussa K-1 PREMIUM 2006 Dynamite!! -tapahtumaan, jossa hän hävisi Badr Harille teknisellä tyrmäyksellä loukattuaan käsivartensa.

Pettas otteli vielä 2007 kaksi ottelua, joista hän hävisi ensin Peter Aertsille käydessään karsintaa K-1 World Grand Prix'hin pääsystä. Pettasin matka katkesi tappion jälkeen. Hän otteli jälleen uudenvuoden aattona K-1 tapahtumassa korealaista yli kaksimetristä vastustajaa Kim Young-hyunia vastaan. Pettas voitti ottelun tyrmäyksellä toisessa erässä.

2008 Pettas otti osaa vielä kerran pienempään K-1 World GP Hawaii turnaukseen, jossa hänen kisat päättyivät ensimmäisellä kierroksella. Hän hävisi Rick Cheekille teknisellä tyrmäyksellä, jonka jälkeen Pettas päätti uransa.

Kamppailu-uran jälkeen

Päätettyään kilpauransa 2008, Pettas on työskennellyt Japanissa juontajana. Hän alkoi esiintymään näyttelijänä televisiosarjoissa ja elokuvissa vuodesta 2003 lähtien, jolloin hän kärsi potkunyrkkeilyurallaan jalkavammasta ja joutui pitämään välivuoden ottelemisesta. Pettas juonsi "Samurai Spirit" dokumenttisarjaa, jossa seurattiin eri japanilaisia kamppailulajeja, kuten judoa, karatea ja aikidoa. Pettis työskentelee myös Crossfit salilla ohjaajana ja on Reebok CrossFitin suurlähettiläs.^[7]

Saavutukset

Karate

1995 Euroopan mestaruus
1995 World Open 5. sija
1997 MM-pronssia
1999 World Open 5. sija
1999 Shin Karate maailmanmestaruus

K-1

2001 K-1 Japan Grand Prix mestaruus

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Episode 14: Nicholas Pettas the-martial-way.com 16.5.2020 Viitattu 9.11.2020 (englanniksi)
↑ IKO-1. Результаты весововых чемпионатов Японии по киокушин карате. 20.10.2014 Viitattu 16.4.2017 (venäjäksi)
↑ ^a ^b World Open Tournaments Kyokushinkai kyokushincanada.com Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
↑ K-1 Dreams 1998 k-1sport.de Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
↑ K-1 World Grand Prix 2000 in Nagoya k-1sport.de Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
↑ K-1 Andy Memorial Japan GP Final k-1sport.de Viitattu 24.8.2016 (englanniksi)
↑ Inside Sport: Japan – Nicolas Pettas Interview 2016