Julia Ducournau
| Julia Ducournau | |
|---|---|
 Julia Ducournau Cannesin elokuvajuhlilla 2021. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. marraskuuta 1983 (ikä 40) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, elokuvakäsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 2011– |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
|
| Palkinnot | |
| Kultainen palmu | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Julia Ducournau (s. 18. marraskuuta 1983 Pariisi) on ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja, joka voitti vuonna 2021 toisella elokuvallansa Titane Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen palmun.
Ducournau syntyi Pariisissa vuonna 1983.[1] Hän myös kasvoi Pariisissa ja opiskeli käsikirjoittamista La Fémisissa, mistä hän valmistui vuonna 2008.[2] Ennen ensimmäisen elokuvansa valmistumista Ducournau työskenteli story editorina ja käsikirjoituskonsulttina.[3]
Ducournaun ensimmäinen elokuva oli lyhytelokuva Junior. Se kertoo tytöstä, joka saatuaan vatsaflunssan luo ihonsa käärmeen tavalla. Se esitettiin vuoden 2011 Cannesin elokuvajuhlien Kriitikoiden viikolla, missä se sai Petit Rail d’Or -palkinnon.[1][2] Vuonna 2012 ensi-iltansa sai puolestaan televisioelokuva Mange, jonka pääosassa oli bulimiasta kärsinyt nainen, joka pyrki kostamaan collegessa häntä piinanneille.[2]
Ducournaun ensimmäinen pitkä teatterielokuva oli vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Raw.[4] Sen keskeisin henkilö on 16-vuotias Justine, joka aloittaa opiskelut eläinlääketieteellisessä. Justine on kasvissyöjä, joka kuitenkin pakotetaan syömään jäniksen munuaisen, mistä hänelle syntyy halu kannibalismiin.[2] Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Fipresci-palkinnolla, ja Ranskassa se sai parhaan esikoisohjaajan Louis Delluc -palkinnon.[5][6] Kansainvälistä huomiota elokuva sai kuitenkin Toronton elokuvajuhlilla, missä kaksi yleisön jäsentä pyörtyi sen esityksen aikana.[5]
Ducournau aloitti Raw’n jälkituotantovaiheessa seuraavan elokuvansa suunnittelun. Titane sai ensi-iltansa vuoden 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien pääpalkinnon Kultaisen palmun. Ducournau oli toinen nainen, joka voitti kyseisen palkinnon. Ensimmäinen oli ollut Jane Campion, joka palkittiin vuonna 1993 Pianosta.[4][7] Titane kertoo nuoresta naisesta, joka tulee raskaaksi autolle. Hän on myös sarjamurhaaja, joka etsii turvaa työnarkomaanilta palomieheltä esittämällä tämän kadonnutta poikaa.[8]
Filmografia
| Vuosi | Nimi | Ohjaajana | Käsikirjoittajana | Huom. |
|---|---|---|---|---|
| 2011 | Junior | lyhytelokuva | ||
| 2012 | Mange | televisioelokuva; apulaisohjaajana | ||
| 2016 | Raw | |||
| 2021 | Servant | televisiosarja; 2 jaksoa | ||
| Titane |
Lähteet
- ↑ a b Julia Ducournau La Semaine de la Critique of Festival de Cannes. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alex Godfrey: Raw director Julia Ducournau: 'Cannibalism is part of humanity' The Guardian. 30.3.2017. Guardian News & Media Limited. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Julia Ducournau TorinoFilmLab. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Rachel Handler: Titane Director Julia Ducournau Doesn’t See Herself As a Film Festival Provocateur Vulture. 16.7.2021. Vox Media, LLC. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hannah Rosina Holway: Grave/Raw, 2016 Mapping Contemporary Cinema. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Hudson, David: Lists and Awards: Prix Louis-Delluc and More The Current. 18.12.2017. The Criterion Collection. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Benjamin Dodman: Cannes makes history with Palme d’Or for Julia Ducournau thriller ‘Titane’ France 24. 17.7.2021. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Eric Kohn: Palme d’Or Winner Julia Ducournau on Groundbreaking ‘Titane’: ‘I Don’t Want My Gender to Define Me’ IndieWire. 17.7.2021. Penske Business Media, LLC. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
