Iranilainen filosofia
Iranilaisen tai persialaisen filosofian juuret ovat vanhoissa iranilaisissa filosofisissa perinteissä, jotka saivat alkunsa indoiranilaisessa kulttuurissa ja jotka saivat paljon vaikutteita Zarathustran opetuksista. Zarathustran ajattelu on vaikuttanut myös länsimaiseen ajatteluun juutalaisuuden ja keskiplatonismin kautta. Myöhempiä iranilaisen filosofian suuntauksia ovat manikealaisuus ja mazdalaisuus. Vanha iranilainen filosofia alkoi saada vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, kun sassanidikuninkaat antoivat kääntää kreikkalaista luonnonfilosofiaa pahlaviksi.[1] Käännöstoiminta jatkui arabivallan alla 800-luvulla, jolloin filosofian harjoittaminen jatkui islamilaisten tieteiden pohjalla. Kehittyi myös islamilaisen filosofian suuntauksia, kuten illuminationismi ja transsendentti teosofia.
Islamia edeltänyt aika
Zarathustralaisuus
- Pääartikkeli: Zarathustralaisuus
Zarathustra oli itäiranilainen profeetta, jonka nimiin laitetut opetukset ajoittuvat vuosien 1000-588 eaa. välille.[2] Hänen opetuksistaan tuli zarathustralaisuuden pohja, ja ne ovat vaikuttaneet monella tavalla iranilaiseen ajatteluun.
Zarathustra oli ensimmäinen, joka käsitteli pahan ongelmaa filosofisesti.[2] Hänen on usein katsottu olleen myös ensimmäinen monoteisti uskontojen historiassa. Hänen eettinen ajattelunsa perustui kolmen hyvän asian, hyvien ajatusten (pendar-e-nik), hyvien sanojen (goftar-e-nik) ja hyvien tekojen (kerdar-e-nik), korostamiseen.
Zarathustran opetukset vaikuttivat myös kreikkalaiseen ja roomalaiseen filosofiaan. Useat antiikin ajan ajattelijat, kuten Eudoksos Knidoslainen ja Plinius vanhempi, ylistivät zarathustralaista filosofiaa. Platon sai tietoa zarathustralaisuudesta Eudoksoksen kautta, ja hänen on nähty saaneen siitä vaikutteita ideaoppiinsa.[3] 200-luvulla eaa. Kolotes syytti Platonin varastaneen osia Zarathustran teoksesta Luonnosta, kuten Er-myytin, teokseensa Valtio.[4][3]
Manikealaisuus
- Pääartikkeli: Manikealaisuus
Profeetta Manin perustama manikealaisuus vaikutti laajalla alueella, Pohjois-Afrikasta Kiinaan. Sen keskeinen piirre oli voimakas dualistinen kosmologia ja teologia, jonka se jakoi yhdessä mazdalaisuuden kanssa. Kaikkaudessa katsottiin olevan kaksi perusprinsiippiä: Valo, joka oli hyvä; ja Pimeys, joka oli paha. Nämä kaksi olivat sekoittuneet kosmisen onnettomuuden seurauksena, ja ihmisen tehtävänä tässä elämässä oli vapauttaa itsestään ne osat, jotka kuuluivat valoon. Mani näki hyvän ja pahan sekoittumisen traagisena, kun taas Mazdak oli nähnyt sen neutraalimmin, jopa optimistisella tavalla.
Mazdalaisuus
 | Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ovatko mazdalaisuus ja mazdakilaisuus sama asia? |
- Pääartikkeli: Mazdalaisuus
Mazdak (k. 524/528 jaa.) oli persialainen yhteiskunnallinen uudistaja, joka toimi sassanidien kuninkaan Kavadh I:n aikana. Hän väitti olevansa Jumalan lähettämä profeetta. Hänen näkemyksiään on luonnehdittu varhaiseksi ”kommunismiksi”.[5]
Klassinen islamilainen aika
- Katso myös: Islamilainen filosofia
Avicennalaisuus
- Pääartikkeli: Avicennalaisuus
Avicenna pyrki islamilaisella kultakaudella yhdistelemään aristotelismia ja uusplatonismia islamilaiseen Kalam-teologiaan. 1100-luvulla avicennalaisuudesta tuli islamilaisen filosofian johtava koulukunta, ja Avicennan teoksia kommentoitiin laajalti. Avicennalaisuus vaikutti myös keskiajan eurooppalaiseen ajatteluun. Keskiajan filosofia sai vaikutteita muun muassa hänen sielua koskevista ajatuksistaan sekä olemassaolo-olemus (eksistenssi-essentia) -erottelusta. Toisaalta näkemyksistä väiteltiin paljon, ja osa tuomittiin Pariisin oppituomioissa vuonna 1210. Hänen psykologiansa ja tietoteoriansa vaikutti kuitenkin Willelmus Auvergnelaiseen ja Albert Suureen, ja hänen metafysiikkansa Tuomas Akvinolaiseen.[6]
Illuminationismi
- Pääartikkeli: Illuminationismi
Illuminationismi oli islamilaisen filosofian koulukunta, jonka perusti Shahab al-Din Suhrawardi 1100-luvulla. Koulukunnan ajattelu oli yhdistelmä Avicennan filosofiaa ja muinaista iranilaista ajattelua, sekä Suhrawardin omia ajatuksia. Illuminationismin on usein nähty saaneen vaikutteita uusplatonismista.
Transsendentti teosofia
- Pääartikkeli: Transsendentti teosofia
Transsendentti teosofia on islamilaisen filosofian koulukunta, jonka perusti Mulla Sadra 1600-luvulla. Hänen filosofiansa ja ontologiansa on nähty yhtä keskeisenä islamilaiselle ajattelulle kuin Martin Heideggerin ajattelu länsimaiselle filosofialle 1900-luvulla. Mulla Sadra kehitti uuden lähestymistavan todellisuuden luonteen tarkasteluun, ja hänen ajattelunsa on nähty siirtymänä essentialismista eksistentialismiin islamilaisessa filosofiassa, useita satoja vuosia ennen kuin sama tapahtui länsimaisessa ajattelussa.[7]
Nykyaikainen iranilainen filosofia
Ennen länsimaiden tyyliin järjestettyjä yliopistoja, filosofiaa tutkittiin Iranissa uskonnollisissa seminaareissa.
1900-luvun merkittävimpiin iranilaisiin filosofeihin ja intellektuelleihin lukeutuvat muun muassa Dariush Shayegan, Morteza Motahhari, Javad Tabatabaei, Seyyed Hossein Nasr, Daryush Shokof, Ahmad Fardid, Mohsen Kadivar ja Mahmoud Khatami.
Koulukuntia ja filosofeja
Islamia edeltänyt aika
- Zarathustra ja zarathustralaisuus
- Avesta ja Gathas
- Osthanes
- Jamasp
- Anakharsis, skyyttalainen filosofi
- Mani ja manikealaisuus
- Mazdak ja mazdalaisuus
- Burzoe
- Paavali Persialainen, kristitty filosofi
- Bukhtishu
Islamilainen aika
- Avicenna
- Al-Farabi
- Imam Mohammad Ghazali Tusi
- Abd al-Qahir al-Jurjani
- Kateb Qazwini
- Zakaria Razi
- Qutb-al-din Razi
- Baba Afdal
- Fakhr al-Din Razi (Imam Fakhr Razi)
- Nasir al-Din Tusi
- Zakariya Qazwini
- Faridaddin Attar (Attar Nishapuri)
- Umar Suhrawardi
- Umar Khayyam
- Semnani
- Ali Hamedani
- Jalal ad-Din Muhammad Balkhi-Rumi (Rumi)
- Mahmud Shabestari
- Shams al-Din Lahiji
- Nematollah Vali Kermani
- Abdol-Rahman Jami
- Noor Ali Shah
- Shahab al-Din Suhrawardi ja illuminationistinen koulukunta
- Sadr al-Din Dashtaki
- Mir Damad ja Isfahan-koulukunta
- Mulla Sadra ja transsendentti teosofia
- jabir ibn hayyan
- Rajab Ali Tabrizi
- Qazi Sa’id Qumi
- Qom-koulukunta
- Mulla Hadi Sabzevari
Lähteet
- ↑ Gutas, 1998, s. 34–44
- ↑ a b Whitley, C. F.: The Date and Teaching of Zarathustra. Numen, Sep. 1957, 4. vsk, nro 3, s. 219–223.
- ↑ a b Nock, A. D.: Studien zum antiken Synkretismus aus Iran und Griechenland. The Journal of Hellenic Studies, 1929, 49. vsk, nro 1, s. 111-116 [111].
- ↑ Livingstone, David N.: The Dying God: The Hidden History of Western Civilization, s. 144-145. iUniverse, 2002. ISBN 0595231993.
- ↑ Wherry, Rev. E. M.: A Comprehensive Commentary on the Quran and Preliminary Discourse, s. 66. -, 1896.
- ↑ Rizvi, Sajjad H.: Avicenna/Ibn Sina (CA. 980-1037) The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 2.1.2009.
- ↑ Kamal, Muhammad: Mulla Sadra's Transcendent Philosophy, s. 9, 39. Ashgate Publishing, Ltd., 2006. 0754652718.
Kirjallisuutta
- Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. (englanniksi)
- Nasr, Seyyed Hossein & Aminrazavi, Mehdi (toim.): An Anthology of Philosophy in Persia: Volume I. Oxford University Press, 1999. ISBN 978-0195126990.
- Nasr, Seyyed Hossein & Aminrazavi, Mehdi (toim.): An Anthology of Philosophy in Persia: Volume II. Oxford University Press, 2001. ISBN 978-0195127003.
Aiheesta muualla
- Iranian Philosophy & Theology Researchers Association (Arkistoitu – Internet Archive) (persiaksi)
- Persian Philosophy - An Anthology of Philosophy in Persia Review Essays of Academic, Professional & Technical Books in the Humanities & Sciences (englanniksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Iranian philosophy
Alkuperäinen artikkeli: en:Iranian philosophy
