Esa Adrian
| Esa Adrian Anisimoff | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. kesäkuuta 1939 Helsinki |
| Kuollut | 30. marraskuuta 2007 (68 vuotta) Järvenpää |
| Ammatti | suomentaja |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Esa Adrian (oik. Esa Adrian Anisimoff; 17. kesäkuuta 1939 Helsinki – 30. marraskuuta 2007 Järvenpää) oli suomalainen kääntäjä ja kirjailija. Hän suomensi erityisesti venäläistä kirjallisuutta.[1]
Adrian oli tuottelias suomentaja ja suomensi 1960-luvulta Neuvostoliiton hajoamiseen saakka paljon neuvostokirjallisuutta ja venäläisiä klassikoita, kuten Fjodor Dostojevskia, Nikolai Gogolia ja Leo Tolstoita. Hänelle myönnettiin kahdesti Mikael Agricola -palkinto.[1]
Julkista huomiota hänen suomennoksistaan sai luultavasti eniten Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristo, jota Solženitsynin aiempi suomalainen kustantaja Tammi ei ulkopoliittisista syistä halunnut julkaista. Teoksen julkaisijaksi ryhtyi ruotsalainen kustantamo Wahlström & Widstrand (1974), sittemmin pieni suomalainen kustantamo Kustannuspiste (1976) sekä vuonna 2012 Sofi Oksasen perustama Silberfeldt.
Adrian suomensi myös saksasta kirjallisuuden nobelisti Elias Canettin teoksen Marrakešin ääniä ja ruotsista Christer Kihlmanin romaanin Sininen äiti.[1]
Adrianin isä oli venäjänkielinen ja äiti suomenkielinen, mutta perheen kotikielenä oli ruotsi.[1]
Teokset
- Heinäsirkka kulkee kankeasti. Helsinki: WSOY, 1968.
Palkinnot ja tunnustukset
- Mikael Agricola -palkinto 1970 (Neuvostoproosaa I) ja 1984 (Puškinin talo)
Lähteet
- ↑ a b c d Marttila, Hannu: Muistot: Esa Adrian HS.fi. 30.11.2007. Arkistoitu 26.1.2016. Viitattu 9.1.2016.
Aiheesta muualla
- Hannu Marttila: Ennen aikojaan katkennut elämäntyö. Vankileirien saariston suomentaja Esa Adrian (1939–2007) (Arkistoitu – Internet Archive) Gulag.fi
| ||||||||||
